the NachtKabarett

This is a translation.
For the original article, click here.

Alkuperäinen kirjoitus ja sisältö © Nick Kushner
Käännös: TheMagician

Manson sanoi motiivikseen tehdä Smells Like Children albumin ollen pohjimmiltaan halu tehdä lasten albumi aikuisille, tuoden mieleen hänen sukupolvensa 1970-luvun kielikuvat ja kaksinaisesti esittää tiettyjä hahmoja, joilla on synkemmät konnotaatiot kuin yksinkertaiset lastentarinan päähenkilöt. Erittäin samankaltaisesti tavallaan miten Grimmin sadut ovat lasten suosikkeja, mutta niissä on usein äärimmäisen synkkiä, pahoja ja kannibalistisia teemoja.

Willy Wonka on yksi sellainen hahmo, josta Manson oli erityisen kiinnostunut läpi koko Portrait Of An American Family sekä Smells Like Children ajanjaksojen, Wonkan ollen varmasti lasten ihanteellinen leikkitoveri, mutta myös sellainen, jonka voi nähdä pillipiiparina, jolla on synkkä taka-ajatus hänen värikkään ulospäin suuntautuneen persoonan takana.

Esimerkkejä Mansonista tuoden mieleen Wonkan on lukuisia, Dope Hat videosta, joka on epätodellinen ja painajaismainen versio Suklaatehtaasta, sanoituksellisiin viittauksiin ja sampleihin (joista monet poistettiin tekijänoikeuksien rikkomisesta varsinaisessa julkaisussa) aina Mansoniin tyylitellen 'Marilyn Manson' logon parodiana Willy Wonkan nimikkofontilla ja -logolla.

Manson Circus lehdessä toukokuussa vuonna 1996, hänen ensimmäinen maanlaajuinen kansikuvaesiintyminensä

Marilyn Mansonin ensimmäinen (tai ainakin merkittävin) maanlaajuinen kansikuvaesiintyminen oli Circus lehden numerossa toukokuussa 1996 vähän sen jälkeen, kun 'Sweet Dreams' video sinkosi bändin massamarkkinoituun pahamaineisuuteen. Vaikka Manson ei ole koskaan antanut suoria nyökkäyksiä Alice Cooperiin, synkkään ja pahaan naiseen, joka nimettiin 'Shokkirockin' kummisedäksi, Mansonin puvusto tässä kansikuvassa, joka tutustutti hänet mainstreamiin, on erittäin suora, vaikkakin strategisesti ovela nyökkäys Aliceen.

Alice Cooper lavalla vuoden 1969 Toronto Rock 'n Roll Revival festivaalissa, jossa hän ansaitsi kansainvälistä pahamaineisuutta heittämällä kanan yleisöön

Lukuun ottamatta lavalla suoritettuja mestauksia sekä musiikkia, joka on suunnattomasti karskimpaa kuin hänen vertaisensa senaikainen musiikki 1960-luvun lopulla, Alice Cooperin ensimmäinen teko, joka ansaitsi hänelle iankaikkisen pahamaineisuutensa tapahtui vuoden 1969 Toronto Rock 'n Roll Revival festivaalissa, jossa fani heitti elävän kanavan lavalle bändin esiintyessä. Alice huolettomasti heitti sen takaisin yleisöön luullen sen lähtevän lentoon. Kun niin ei käynytkään yleisö repi sen palasiksi, heittäen sen irtirevityt kehon osat takaisin lavalle sen sulkien leijuessa halki koko lavan kuin konfetit. Se oli tämä tahaton teko, joka poltti Alice Cooperin nimen Amerikan tietoisuuteen, joka on kestänyt tähän päivään asti, ja levitti hänen kuvansa tabloidien kansikuviin halki Pohjois-Amerikan.

Vaikka kuvat eivät ole kaikkein tavallisimpia, Mansonin asu vuoden 1996 Circus lehden toukokuun numeron kansikuvassa oli muunnelma siitä mitä Alice piti yllään syyskuussa vuonna 1969 pahamaineisen "kanaepisodin" aikana.

Ironisesti Mansonia myöhemmin (ja perättömästi) syytettiin kanojen silpomisesta lavalla ja koiranpentujen heittämisestä yleisön joukkoon heidän silvottavakseen historian toistaessa itseään.

Vuoden 1995 'Smells Like Children' kiertueen lavan taustakulissi, jossa on tyylitelty 'Marilyn Manson' Ouija-lauta, yksi yleisimmistä ja salakavalammista oletetun ennustamisen muodoista, ironisesti Park Bros. yhtiön massamarkkinoimana ja myytynä lasten pelilautana tähän päivään asti.

...Ja Ouija-lauta, tietenkin, on aina ollut jotain jota kokeilin lapsena ja joka oli piristävää ja pelottavaa samaan aikaan, koska et pystynyt päättämään mikä vastasi kysymyksiisi. Oliko se mielesi synkimmät syvyydet vai oliko se jokin selittämätön voima jota ei voi nähdä? Se oli aina niin mielenkiintoista, että sitä myytiin lasten pelinä... Minulla oli joitain omituisia kokemuksia. Ja ajattelin myös, koska paljolti samoin kuin puhelin on jokapäiväisessä elämässäsi, Ouija-lauta on kommunikaation symboli, joten ajattelin sen olevan sopivaa pistää sen lavallemme sillä yritän kertoa tiettyjä ideoita, jotka olen hankkinut lähteistä. Joten se oli sen symboli.

Marilyn Manson, julkaistu Movie Mirrorin 'Marilyn Manson plus other Shock Rockers' numerossa, lokakuussa 1997

Silloinen kitaristi, Daisy Berkowitz, myös soitti usein 'Portrait Of An American Family' ja 'Smells Like Children' ajanjaksoilla kitaraa, jonka kopan etuosa oltiin suunniteltu Ouija-lautaa muistuttavaksi. Yllä oleva kuva on kaappaus vuoden 1994 'Get Your Gunn' videosta.

Ovelasti naamioitu kirjoitus Smells Like Children levyn kannessa lukee, "Pidä tämä ja kaikki huumeet kaukana pienistä lapsista".
Smells Like Children albumin kansikuva on Manson esittämässä "Lapsipyydystäjää" elokuvasta 'Chitty Chitty Bang Bang', joka pystyy haistamaan lapset pyydystääkseen ne. Kolmas kappale EP:llä, 'Shitty Chicken Gang Bang' on parodia elokuvan nimestä.

Huomaa kkokomusta puku, pitkät kiiltävän mustat hiukset ja iso sipulimainen nenä välittömänä (ja laajalti luonnollisena) visuaalisena rinnakkaisuutena Mansoniin.

'Chitty Chitty Bang Bang' oli myös Roald Dahlin kirjoittama käsikirjoitus, sama kirjoittaja kuin elokuvassa 'Jali ja Suklaatehdas' eli 'Willy Wonka', jonka Manson on alituisesti tuonut mieleen ja kutsunut synkkänä, salakavalana pillipiiparimaisena hahmona lapsen sankarin valepuvussa.