the NachtKabarett

This is a translation.
For the original article, click here.

Albert Camuksen 'The Fall' & Holy Wood

Alkuperäinen kirjoitus ja sisältö © Nick Kushner
Käännös: TheMagician

The Fall (Putoaminen) (1956) on ranskalaisen kirjailijan ja filosofin, Albert Camus (1913-60) nimisen henkilön kirjoittama tarina, joka on myös yksi ateistisen eksistentialismin perustajista. Tämä tarina vaikutti voimakkaasti Holy Wood albumiin. Selvästi samankaltaisimpana, Holy Wood albumin viimeinen osa on nimetty The Fall.

The Fall on syyttävä tunnustus tavallaan, joka kertoo katumuksentekijä-tuomarista Jean-Baptiste Clamencesta. "Väärä profeetta itkien erämaassa ja kieltäytyen tulemasta kuulluksi," Clamence on vakuuttunut, että ihmiset ovat luonnostaan ilkeitä ja paheellisia, eikä heille siten ole pelastusta tai toivoa. Vapaaehtoisesti tai ei, mutta tästä tarinasta tuli hänen viimeinen filosofinen testamenttinsa.

Manson viittasi ensimmäisen kerran tähän tarinaan tunnetussa esseessään Columbine: Whose Fault Is It? (Columbine: Kenen Syy Se On?) Tämä essee oli taiteilijan vastaus Amerikkalaiselle yhteiskunnalle, jotka syyttivät häntä Columbinen verilöylystä. Esseen lopussa Manson sanoi: "Joten älä odota maailmanlopun tulevan jonain päivänä täysin odottamatta - se on tapahtunut päivittäin jo pitkän aikaa." Nämä sanat ovat Camuksen tarinan päähahmon jossain määrin mukailtu maksiimi. Perustellen Tuomiopäivää, Clamence tekee johtopäätöksen: "Älä odota Tuomiopäivää. Se tapahtuu päivittäin."

Esseen alussa Kristuksen ristiinnaulitsemista kuvaillaan "murha-itsemurhaksi," joka on toisen Clamencen teorian jälkiääni, jonka mukaan Kristuksen ristiinnaulitseminen oli itsemurha realistisesti.

"Sanopa, tiedätkö miksi hänet ristiinnaulittiin", Clamence sanoo keskustelukumppanilleen, "Sen takia mitä tällä hetkellä mahdollisesti mietit? No, sille oli runsaasti syitä. Ihmisen tappamiselle on aina syitä. <...> Mutta niiden syiden lisäksi, jotka meille on selitetty viimeisen 2000 vuoden aikana, sille kauhealle kärsimykselle oli yksi tärkeä syy, enkä tiedä miksi se on niin huolellisesti piilotettu. Oikea syy sille oli, että hän tiesi ettei hän ollut täysin syytön. Jos hän ei ollut vastuussa rikoksesta, josta häntä syytettiin, hän oli tehnyt muita rikoksia - vaikka hän ei tiennyt mitä. Eikö hän oikeasti tiennyt? Hän oli kuitenkin lähteessä; hänen oli täytynyt kuulla tietystä Viattomien Verilöylystä. Judean lapset surmasivat joukoittain hänen vanhempiensa viedessä häntä turvalliseen paikkaan - miksi he kuolivat jos eivät hänen takiaan? <...> Tietäen mitä hän tiesi, perehtyneenä kaikkeen ihmisestä... päivisin ja öisin kohdaten hänen viattoman rikoksensa, hän ei kyennyt jatkaa sitä. Oli parempi lopettaa se, ei puolustaakseen itseään, kuollakseen..."

Tästä kyseisestä teoriasta tuli Target Audience kappaleen ensimmäisten lauseiden alkuperä:

"Am I sorry your sky went black / [When you] put your knives in babies' backs?"

"Olenko pahoillani, että taivaanne mustui / [Kun te] löitte puukkonne vauvojen selkään?"

Kristuksen ristiinnaulitseminen, jota täydensi auringonpimennys, joka mainittiin kappaleen ensimmäisessä lauseessa ja toinen on Viattomien Verilöylystä.

Manson ehdottomasti koki Clamencen jotkin muutkin mietteet sopiviksi. Holy Wood albumin ja The Fall romaanin välillä voi huomata useita rinnakkaisuuksia - vähemmän todellisesti todistettuja, mutta silti olennaisia. Yksi tärkeimmistä keskinäisistä ideoista on Kristinuskon kirkon tuomitseminen sortamisen menetelmänä:

"Miksi muutaman kadun päässä täältä on museo nimeltä Herramme Ullakolla (Our Lord in the Attic). <...> Mutta tänäpäivänä - aseta mielesi lepoon - heidän Herransa ei ole ullakolla eikä kellarissa. He ovat nostaneet hänet tuomarin penkille, sydämiensä salaisuuteen, ja he iskevät, he tuomitsevat ennen kaikkea, he tuomitsevat hänen nimeensä. Hän puhui pehmeästi avionrikkojalle: "En tuomitse minäkään!" mutta sillä ei ole merkitystä, he tuomitsevat antamatta kenellekään anteeksi syntejään. Herran nimeen, ansaitset tämän. Herran? Hän, ystäväni, ei odottanut paljoa. Hän halusi vain olla rakastettu, ei sen enempää. Tietty on myös niitä, jotka rakastavat häntä, jopa kristittyjen joukossa. Mutta heitä ei ole runsain määrin."

Sensuuri on yhtä merkityksellinen. Mansonin mukaan Holy Wood albumin kansikuvan ristiinnaulitun Kristuksen puuttuva leuka on sensuroinnin symboli. "Tällä taideteoksella halusin näyttää ihmisille, että Kristuksen ristiinnaulitseminen itsessään on väkivaltainen kuva. Leukani on poistettu tämän samantyylisen sensuroinnin symbolina.," taiteilija sanoi Zero Music Magazine -lehden haastattelussa.

"Häntä ei kannatettu," sanoo Clamence Kristuksesta, "hän valitti, ja viimeisenä oljenkortena häntä sensuroitiin. Kyllä, se oli kolmas lähetyssaarnaaja, uskoakseni, joka ensimmäisenä vaiensi hänen valituksensa. "Miksi hylkäsit minut?" - se oli kapinallinen huuto, eikö ollutkin? No, sitten, sakset! Ota huomioon, mikäli Luukas ei olisi vaientanut mitään, asiaa oltaisiin tuskin edes huomattu; joka tapauksessa, se ei olisi otaksunut niin suurta merkitystä. Siten sensurointi huutaa lujaa sen minkä hän kieltää. Maailman järjestys on samoin tulkinnanvarainen".

Lopuksi, elämä nähdään nykyaikaisessa maailmassa sekä The Fall romaanissa, että Holy Wood albumissa alituisena ristiinnaulitsemisena eräässä mielessä. "Sen vuoksi, kerta kaikki olemme tuomareita, olemme jokainen yhtä syyllisiä, kaikki Kristuksia ilkeällä tavallamme, yksitellen ristiinnaulittu, aina tietämättä," - sanoo Clamence. Vertaa:

Every night we are nailed into place and
Every night we just can't seem to
Ever remember the reason why

Joka yö meidät naulataan paikalleen ja
Joka yö emme näytä
Koskaan muistavan miksi

"President Dead"