the NachtKabarett

This is a translation.
For the original article, click here.

Marilyn Manson & Dali

Alkuperäinen kirjoitus ja sisältö © Nick Kushner
Käännös: TheMagician

Marilyn Manson, vuoden 2006 puoliväliltä valokuvaussesiosta Juxtapoz Magazine -lehdelle

Vasemmalla; Marilyn Manson suunnilleen vuoden 2007 loppupuolella 'Eat Me, Drink Me' ajanjakson aikana. Oikealla; Salvador Dali suunnilleen vuonna 1944 Philippe Halsmanin valokuvassa, joka tunnetaan parhaiten hänen toisesta Dalin ikonisesta valokuvastaan, 'Dalí Atomicus' (alla). Myös korreloivaa Mansoniin on se, että Halsman kuvasi myös sellaisia ikoneita kuin Sharon Tate ja Marilyn Monroe.

Tämä fantastinen kontribuutio ja löytö on Manzinin käyttöön luovuttama, Manzin.net sivustolta.

Philippe Halsmanin kuva Dalí Atomicus, 1948.


Vasemmalla; Kuvakaappaus 'The Beautiful People' videosta, jossa Marilyn Manson, vuodelta 1996. Oikealla; Salvador Dali suunnilleen vuonna 1944 toisessa Philippe Halsmanin valokuvassa.

Paranoidinen

Olen ollut tylsyyshuoneessa tämän kuluneen kuukauden ajan yrittäen selittää eron yöklubin ja pampun välillä kasalle idiootteja, jotka eivät kuollakseen pystyneet näkemään yhteyttä Dalin viiksien ja Nietzschen "viiksien" välillä. Olen pistänyt lian takaisin suuhuni ja juonut kuolleista, välittämättä siitä mitä nämä puuteroidut peruukkinoitalääkärit määräsivät. Meitä ei sensuroida.

(..)

Olen täällä,
MM
AD

[lähetetty 23.01.2003 U.S.A.]

MarilynManson.com

Dali ja Nietzsche ovat kaksi kuvainraastajaa, joita Manson on kutsunut ja saanut inspiraatiota lukemattomissa tapauksissa edellä mainitun ollen lähiaikoina siteeratuin kaikkein useimmin ja vuoden 1996 Antichrist Svperstar albumin ollen mainitun kunnianosoitus toisena mainitun työlle.


Buñuelin & Dalín 'L'Age d'Or' (Kulta-aika) sekä Nietzschen Antikristus, vastaavasti lainattuina Mansonin albumien nimissä 'The Golden Age of Grotesque' ja 'Antichrist Svperstar'.

Tammikuussa 2003 johtaen vähitellen The Golden Age of Grotesque albumin julkaisuun, Manson kirjoitti päiväkirjaansa MarilynManson.com sivustolla koskien vertailua Nietzschen ja Dalin viiksien välillä Para-noir kappaleen kahden videon ohella. Vuoden 1963 haastattelussa David Brysonin kanssa, Dali teki tämän täysin saman vertailun Nietzschen ja hänen välillään perustuen heidän kasvoäärimmäisyyksiinsä, joka tapahtui, kun häntä pyydettiin hartaasti määrittelemään hänen terminsä 'Paranoidinen' (suom. Vainoharhainen). Se on lyhennös sanalle 'Paranoidis-kriittinen metodi', Dalin tapa maalata, jonka hän kerran määritteli olevan "... Järjenvastaisen tiedon spontaani metodi, joka perustuu assosiaatioiden systemaattiseen objektiivisuuteen ja houraileviin tulkintoihin...", surrealistitoverin Andre Breton ylistämä metodi, sillä se liike kokonaisuudessaan vetosi alitajunnan ja epäloogisuuden ilmaisemiseen tietoisen mielen kautta ja maalauksen rationaalisessa konkreettisessa mediassa. Tämä konsepti ei ole tuntematon Mansonille, jonka on täytynyt kokeilla okkultismia, valvomista ja huumeita saavuttaakseen alitajunnan vapautumisen taiteen luomisessa, jossa tajunnan rationaaliset estot on sorrettu vapauttaakseen luovuuden sisäiset syvyydet.

Paranoidinen, enemmän samankaltaisesti, on myös Para-noir kappaleen remix, joka oli mukana mOBSCENE single albumilla, joka itsessään on englannin sanan 'paramour' korruptio, tarkoittaen 'rakastajaa avionrikkojasuhteessa', tehden siitä sopivan nimen sen teemalle.

BRYSON: Voisitko määritellä sanan 'paranoidinen'? Voisitko määritellä sen tarkemmin?

DALI: Nimi on paranoidis-kriittinen metodi: tiedon yksi spontaani metodi, joka perustuu houreisen materiaalin välittömään assosiaatioon: kaikki mitä tapahtuu elämässäni, houreinen, antagonistinen, mahdoton, kaikki yhdistettynä. Metodini luo välittömästi nämä ihmeet. Kaksi täysin erilaista mielikuvitusta. Toinen on romanttinen mielikuvitus, jossa maita esittää Prerafaeliitit, Bouguereau ja Rossetti, nämä ihmiset elävät yhdessä unessa, mutta tämä uni on täysin subjektiivinen, neuroottinen... tämä uni katoaa, tämän unen olemassaolosta ei ole mitään mahdollisia todisteita. ...minunlaiseni mielikuvitus Prerafaeliitin vastakohtana, sama yhtenäisyys, mutta se ei ole romanttinen vaan täysin klassinen. Suhde tämän klassisen Välimeren maiseman välillä on sama Kreikan maisema fantastisen Kreikan antiikin ajan mytologian kanssa ja minun luonnottomuuteni ovat samanlainen kalliomuoto.

BRYSON: Aivan, ymmärrän, että geologia, mitä tässä näkee, vahvistaa kuvia. Kuvat ovat yksityisiä kuviasi Dalin päässä, mutta maalattuna ne vastaavat todellisuuteen.

DALI: Aivan, koska hourailuni on injektoitu ja sublimoitu tähän kallioon ja tähän geologiaan. Mielikuvituksia on monenlaisia, kuten Romanttinen mielikuvitus, eivät melkein koskaan ole olemassa kalliossa. Ainoastaan Pohjoismaiden sumussa, musiikissa ja nopeasti haihtuvissa näyissä missä kaikki on täysin musikaalista.

Tämä on myös erittäin ilmeistä viiksissäni, koska viikseni on Friedrich Nietzschen viiksien vastakohta. Friedrich Nietzschellä on masentavat viikset, runsaasti musiikkia ja sumua ja romantiikkaa ja Dalín viikset on täsmälleen kuin kaksi pystytettyä saksea, täysin metallisia.

Lyhyesti, kahtien viiksien mikrokosmoksen kautta esittämä konsepti on dikotomia ja erilaistaminen sen välillä mikä on masentavaa ja romanttista sen kanssa, joka on ylennetty ja pragmaattinen ja siten ollen taas toinen dikotomian kuvitus ja ulottuvuus, joka on Marilyn Manson The Golden Age of Grotesque albumin kontekstissa ja sen kaksi äärimmäistä vaikutetta.

Manson Dalina vuoden 2006 valokuvauksissa Juxtapoz lehdelle hänen vuoden 1999 vesivärimaalauksensa 'Die Deutsche Kampferin' (Saksalainen naistaistelija) rinnalla esittäen androgyynistä Hitleriä, viittaus Dalin fasismin mielenkiintoon, erityisesti sensuaalisuuteen ja erotismiin, jota hän väitti näkevänsä Hitlerissä, sekä hänen työnsä "rappiolliseen" luonteeseen. Viiksiteema on jälleen läsnä oleva, ja voimme myös huomata akileijat chaplinimaisen hahmon vieressä.

"Tämä oli omistettu Dalille sillä hän oli maalannut 'Hitlerin Perheenemäntänä' ja ne tuhottiin, kun hän esitteli ne näyttelyssä 'Un Chien Andalou' Buñuelin kanssa, joten kukaan ei ole koskaan nähnyt niitä. Kun luin niistä halusin maalata jotain korvauksena, mutta Hollywoodissa eläen näin siinä jotain Chaplinimaista. Mielestäni on huvittavaa jos sinulla on viikset ja ne määräävät 'pahuuden' ja 'hauskuuden'. Vaihda hattua, samat viikset..."

Marilyn Manson, Trismegistus taidenäyttelynsä avajaisissa
5.12.2008


Kuvakaappaus (s)AINT videosta, jossa näkee selvästi Mansonin maalauksen.

"Tänä aika Hitler Hitleröi ja eräänä päivänä maalasin Natsilasten hoitajan kutomassa. Hän oli vahingossa istunut isoon vesilätäkköön. Joidenkin läheisimpien Surrealistiystävieni vaatimuksesta minun täytyi maalata hänen hakaristi käsivarsinauhansa. En voinut kuvitellakaan millaisia tuntemuksia tämä symboli herättäisi. Kiinnostuin siitä niin paljon, että projisoin hourailuni Hitlerin luonteeseen, joka vaikutti minusta aina naiselta. Monet maalauksistani tuhottiin Saksan Armeijan toimesta heidän tunkeuduttua Ranskaan. Minua kiehtoi Hitlerin sileä, pyöreä selkä, aina niin tiukasti peitettynä hänen univormussaan. Joka kerta, kun rupesin maalaamaan nahkaremmiä, joka meni hänen vyöstään vastapäiselle olkapäälle, Hitlerimäisen lihan sileys, joka oltiin ahdettu sotilaalliseen takkiin, sai minut hurmiolliseen tilaan, joka oli yhtäaikaisesti maullinen, maitoinen, ravitseva ja Wagnerilainen ja se sai sydämeni hakkaamaan kiivaasti, erittäin harvinainen tunne, jota en koe edes rakastellessani. Hitlerin pullea liha, jonka kuvittelin olevan kuin kaikkein rikkain feminiininen liha valkoisimmalla iholla, kiehtoi minua.

(...)

Sen lisäksi, pidin Hitleriä täydellisenä masokistina, jolla oli ideana provosoida sota hävitäkseen sen sankarillisesti. Itse asiassa, hän valmisteli yhtä sellaista tarpeetonta toimea, jota sinä aikana ryhmämme arvosti erittäin paljon. Vaatimukseni Hitlerin mystiikan huomioimisesta Surrealistin näkökulmasta, sekä vaatimukseni antaa uskonnollinen tarkoitus sadistiselle elementille surrealismissa, joista molempia vaikeutti analyysin paranoidis-kriittinen metodini kehitykset, joilla oli tapana paheksua automatiikkaa ja sen luontaista narsissismia, päättyi sarjaan taukoja ja epäsäännöllisiä kahinoita Bretonin ja hänen ystäviensä kanssa."

Salvador Dalí, kirjassa Diary of a Genius, vuodelta 1965


Marilyn Manson 'Holy Wood' ajanjaksolla, vuonna 2000. Löydön on tehnyt Manzin, Manzin.net.

Lukeaksesi muista viittauksista Salvador Daliin katso seuraavat artikkelit:


MEKAANINEN KRISTUS & Christus Hypercubus	RISTIINNAULITSEMINEN AVARUUDESSA & Ristin Johanneksen Kristus	HARMA...GEDDON Kaunis kuin ($)